Humanisti kemian asialla

Vaihtovuosi Saksassa mullisti Anni Siltasen elämän. Ilman tuota kokemusta hänestä olisi tuskin tullut menestynyt kosmopoliitti ja lobbari.

Matkalaukku seisoo eteisen lattialla, sitä ei ole vielä purettu. Siinä ei olisikaan järkeä, sillä seuraava työmatka odottaa jo nurkan takana.

Anni Siltanen, Kemianteollisuuden vetovoima- sekä koulu- ja yritystyhteistyöstä vastaava asiantuntija, matkustelee työkseen ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Tarkoitus on varmistaa, että kouluista valmistuu osaajia kemianteollisuuteen. Työ on pitkälti vaikuttamista eli lobbausta. Koulutukseltaan Siltanen on filosofian maisteri, Eurooppa -opinnoilla höystettynä. Humanisti kemian asialla siis.

Mutta ilman lukion vaihto-oppilasvuotta, tähän pisteeseen tuskin olisi tultu, Siltanen uskoo.

Anni Siltanen

"Vaihtovuosi Saksassa oli käänteentekevä. Olin ujo tyttö pikkukaupungista, ja koska tykkäsin opiskella ja lukea, en ollut kovin suosittu. Olin nörtti.”

Siltanen muutti yksin vieraaseen maahan ja aloitti koulun, jossa opiskelu ja lukeminen, ei ollutkaan uncool - vaan aivan normaalia. Hän oppi nopeasti kielen ja sai liudan ystäviä.

“Olen monesti sanonut, että en olisi tässä ilman tuota kokemusta. Ja edelleen hieman snobisti ajattelen, ettei ilman todellista kosketusta paikallisiin kuten vaikkapa perheasumista, voi aidosti kansainvälistyäkään.”

Sydän jäi maailmalle

Vaihtovuoden jälkeen ei mennyt kauaa kun Siltanen haikaili takaisin ulkomaille. Lukion jälkeen hän haki Helsinkiin opiskelemaan saksan kieltä ja lähti jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen vaihtoon Berliiniin.

“Kulttuurisokkia ei enää tullut, sen sijaan tuntui luontevalta palata tuttuun maahan.”

Berliin vei sydämen ja Siltanen järjesti itsensä sinne yhä uudestaan. Hän kirjoitti siellä myös myöhemmin gradunsa.

“Tuntui siltä kuin olisin tullut kotiin. Oli luontevaa palata tuttuun ympäristöön, missä oli tuttu kaveripiiri.”

Samaa ei voi sanoa työharjoittelusta, jonka Siltanen teki opiskeluvuosina Norjassa.

“Olin yksin pienessä kylässä ja opetin itseäni vain hieman nuoremmille saksaa. Lähimpään kauppaan oli kuusi kilometriä.”

Kylässä ei ollut muita saman ikäisiä, joten yksin ollessa oli aikaa lukea ja opiskella. Kokemuksesta oli se hyöty, että Siltanen oppi norjaa. Nykyään hän puhuu seitsemää kieltä — norja ja puola mukaan lukien.

“Kielitaito on aina plussaa. Sen lisäksi, että hallitsee hyvin perinteisimmät kuten englannin, ranskan ja saksan, on hyvä erottautua jollain erikoisella. Tänä päivänä esimerkiksi arabian tai kiinan kielen taito on työmarkkinoilla suuri etu, mutta oikeastaan se voi olla mikä tahansa mitä ei ihan jokainen osaa.”

Suomessa vain piipahdettiin

Kun gradu oli valmis, Siltanen palasi Suomeen ja sai töitä nuoria vaihtoon ja vapaaehtoiseksi välittävästä AFS -järjestöstä (Intercultural programs).

“Työ antoi loistavan pohjan kansainväliselle uralle. Itse työssä en päässyt kuitenkaan juuri matkustamaan, vaan kannustin lähinnä Suomessa olevia nuoria lähtemään ulkomaille.”

Neljän vuoden jälkeen Siltanen alkoi jälleen kaivata maailmalle. Hän päätti hakea opiskelemaan EU-politiikkaa lähelle Berliiniä, Frankfurt Oderiin.

Siltanen asui jälleen Berliinissä ja heräsi joka aamu viideltä, jotta ehtisi yhdeksäksi naapurikaupunkiin. Moni oli muuttanut muualle tai perheellistynyt, eikä mikään tuntunut enää samalta. Kaikesta puuttui eksotiikka.

Siltanen halusi muualle ja päätyi melkein vahingossa työharjoitteluun Brysseliin. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien päätös tuntui kuitenkin oikealta.

“Kiertelin kaupunkia bussilla ja kaikki näytti maagiselta. Ihmiset hymyilivät ja olivat tyylikkäästi pukeutuneita. Kaupungissa tuntui olevan jotain kiehtovaa ja eksoottista sykettä.”

Jotain sellaista, mitä ei tutuksi käyneessä Berliinissä enää ollut.

“Mietin, että tältä sen kuuluu tuntua kun asuu ulkomailla.”

Mitään ei saa helpolla

Työharjoittelun jälkeen Siltanen päätti jäädä Brysseliin ja haki ankarasti töitä. Kolmen kuukauden jälkeen onnisti ja hänet palkattiin käännösfirman projektipäälliköksi

“Sain jo puolen vuoden jälkeisissä yt -neuvotteluissa potkut, mutta työ oli silti porttini Belgiaan.”

Siltasen jäätyä työttömäksi, tilanne näytti pitkään huonolta. Bryssel on täynnä lahjakkaita nuoria, jotka ovat valmiita tekemään ilmaiseksi töitä. Siltanen lähetti puolen vuoden aikana 220 työhakemusta.

“Se oli elämäni hankalinta aikaa. Rahat oli loppu ja putosin sellaiseen koloon, johon kenenkään ei kuuluisi pudota. Olin ollut liian vähän aikaa Belgiassa saadakseni sieltä työttömyyskorvausta, mutta liian kauan pois Suomesta saadakseni sieltä mitään.”

Siltanen asetti aikarajan. Jos ei jouluun mennessä löytyisi töitä, Suomeen olisi palattava. Puhelu uudesta työpaikasta European Schoolnetistä saapui vain muutamaa päivää ennen jouluaattoa.

“Se oli onnenpäivä. En ensin uskaltanut kertoa kenellekään, sillä pelkäsin, ettei se ole totta. Mutta kyllä pullo kuohuvaa myöhemmin avattiin.”

Siltanen toimi uudessa työssä komission ja eurooppalaisten koulujen välisenä siltana sekä pedagogisena asiantuntijana. Ja oli innoissaan.

“Työ oli huippumielenkiintoista, mutta myös koko ajan pätkää. Usein ihmiset ajattelevat, että työnteko Brysselissä on taloudellisesti kannattavaa. Sitä se ei ole. Veroprosentti on korkeampi ja palkat pienempiä.”

Rahan sijaan Brysselistä jäi käteen paljon muuta

“Opin, että työtä on tehtävä paljon ja huolella. Palkka oli lunastettava joka ikinen päivä, eikä virheitä sallittu. Opin tarkkuutta, mutta myös sen, että kova työ lopulta palkitaan.”

Siltasen mukaan Brysselissä töitä tehneen palkkaaminen on loistava investointi.

“Ihmiset tekevät siellä aivan älyttömästi töitä. Bryssel antoi rohkeutta ja kyvyn verkostoitua. Vapaa-ajallakin tuli puhuttua työasioista ja usein se myös poiki jotain. Huomaan, että neuvottelen ja jäärään paljon tehokkaammin kuin moni suomalainen. ”

Työn palkitsevuudesta huolimatta, vuosi 2013 alkoi näyttää vaikealta. Anni sairastui ja oli pitkään sairaslomalla. Belgiassa se ei ollut suotavaa ja työtilanne, joka oli yhtä pätkää, alkoi muutenkin näyttää huonolta. Suomi-nostalgia nosti päätään ja Siltanen alkoi pohtia paluuta.

“Googletin työpaikkoja ja nykyinen työni Kemianteollisuudessa löytyi heti ensimmäisenä. Aloin kirjoittaa elämäni ensimmäistä työhakemusta suomeksi.”

Siltanen arvelee, että koska kyseessä oli lobbausorganisaatio, oli Bryssel -kokemuksesta hyötyä.

“Uskon, että he osasivat arvostaa sieltä omaksuttua ajattelua ja ymmärrystä siitä miten Bryssel toimii.”

Paluu on aina pahin

“Paluu oli aivan kamalaa. Itkin koko lento- ja junamatkan. Ihmiset luulivat, että on tapahtunut jotain aivan hirveää, kun tyrskin lohduttomasti nenäliinaan.”

Suomessa kaikki oli uutta. Kaveripiiri oli muuttanut Espoon rivitaloihin ja saanut pari lasta. Työtä piti tehdä äidinkielellä, joka oli vuosien varrella ruostunut. Ulkona oli kylmä ja pimeää, asunnossa pelkkä patja ja viisitoista pahvilaatikkoa.

Anni Siltanen

“Elin alkuviikot uudessa kodissa ilman nettiä, joten en pystynyt pitämään yhteyttä Brysseliin. Tavallaan se oli hyvä, sillä näin muutos tuli kertarysäyksellä.”

“Vaikeinta oli kuitenkin se, ettei kukaan tajunnut. Kaikki ajattelivat, että ihanaa olin tullut kotiin. Itse ihmettelin, että mihin kotiin? Ei koti ollut täällä.”

Alkusokista huolimatta työt käynnistyivät vauhdilla. Siltaselle työ on ollut “suomalaisin koskaan”, mutta on saanut lisättyä siihen kansainvälisyyttä pikkuhiljaa.

Nykyään hän tekee tiiviisti yhteistyötä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa ja käynnissä on monia EU -projekteja. Matkalaukun on oltava eteisessä aina valmiina, sillä työ vie lähes viikottain muualle.

“Se on sekä hyvä että huono juttu. Hyvää on se, että pääsen säännöllisesti pois, mutta huonoa se, ettei tänne ole muodostunut arkeen sitovia rutiineja. Edelleenkään en tiedä, mitä ihmiset täällä tekevät neljän jälkeen.”

“Kun käyn Brysselissä, huomaan, että rutiinit ovat siellä. Otan hotellin vanhoilta kotikulmilta, urheilen tutulla kuntosalilla ja istun tutuissa kahviloissa.”

Toki ajan myötä on Suomeen hieman juurruttukin. Vuonna 2015 Siltanen valittiin Suomen AFS:n hallituksen puheenjohtajaksi.

“Jollain tavalla se on sitouttanut ja tarjonnut sitä kansainvälisyyttä, jota olen kaivannut.”

Suomen vetovoimaa lisää myös se, että työskentely nuorena naisena miesvaltaisella alalla on huomattavasti helpompaa kuin muualla.

“Uralla pääsee nopeammin eteenpäin ja se on iso bonus.”

Kun Siltanen palasi viime vuonna Suomeen lomamatkalta Kolumbiasta, hän tunsi vihdoin, että palasi johonkin, minkä tiesi ja tunsi. Kotiin.

“En silti ajattele, että asun täällä lopun elämääni. Nyt haaveilen vapaaehtoistyöstä Kolumbiassa.”

Teksti: Eini Nyman

Kuvat: Samuli Siirala

Anni SiltanenNörtistä lobbariksi: Anni Siltanen lähti vaihtovuodeksi Saksaan - ja se mullisti koko elämän.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Kommentointiohje

Julkaisemme lyhyitä, enintään noin 300 sanan pituisia kommentteja, joiden sisältö liittyy kirjoituksen aiheeseen. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tarkistaminen ja julkaisu tapahtuu arkisin virka-aikana. Kommentit julkaistaan joko sellaisenaan tai jätetään julkaisematta, kommentteja ei muokata. Julkaisun jälkeen kommentit listautuvat kirjoituksen alle aikajärjestyksessä.

Julkaisemme asialliset kommentit, jotka eivät riko lakia eivätkä hyviä tapoja. Kommenteissa ei saa esimerkiksi:

  • esittää rasistisia tai asiattomia kommentteja
  • yllyttää väkivaltaan tai rikokseen
  • esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia
  • julkaista toisen yksityisyyttä koskevia tietoja
  • julkaista tekijänoikeuksin suojattua materiaalia
  • linkittää muualla verkossa aineistoon, joka ei tue keskustelun aihetta tai on muuten asiaton
  • markkinoida tai mainostaa
  • massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista. Sivuston ylläpidosta ja kommenttien tarkistuksesta vastaa Opetushallitus, europassi@oph.fi.

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kuusi plus kaksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.