Maailman paras kotouttamisjärjestelmä?

Suomen kotouttamisjärjestelmä olisi erinomainen, jos se vaan pantaisiin täytäntöön, sanoo tutkija Pasi Saukkonen. Svetlana Siniranta on yksi onnekkaista maahantulijoista, jotka ovat löytäneet mieleisensä työpaikan.

Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918) on Ateneumin taidemuseon asiakaspalvelussa työskentelevän Svetlana Sinirannan lempiteos talven 2016–2017 Amedeo Modigliani -näyttelyssä. Maalauksen kapeakasvoinen, yksisilmäinen mies katsoo intensiivisesti suoraan katsojaan.

”Se on meidän oman kokoelmamme teos, pidin siitä jo ensimmäisenä harjoittelupäivänäni niin paljon, että otin selfien sen kanssa. Se on jotenkin niin taianomainen ja syvä, huomaa että se tehty ystävälle eikä jollekin asiakkaalle”, Siniranta, 32, sanoo.

Svetlana Siniranta

Moskovalainen Siniranta muutti Suomeen viisi vuotta sitten suomalaisen miehensä kanssa. Ateneumiin hän päätyi TE-toimiston työllisyyskurssin ja työharjoittelun kautta.

Kun Siniranta ilmoitti TE-toimistoon vakinaistamisestaan, venäjänkielisen virkailijan onnentoivotukset olivat niin vuolaat, että hän ymmärsi olevansa erityisen onnekas.

Ja niin hän onkin, vaikka työ museon asiakaspalvelussa ei aivan vastaa Moskovan yliopistossa taidehistoriaa opiskelleen Sinirannan koulutusta. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste Helsingissä on vain 48,6 prosenttia, selviää Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuskatsauksesta Maahanmuuttajien kotoutuminen Helsingissä. Työllisyys, tulot ja asuminen.

Kahden kastin maahanmuuttajia

Tutkimuksen tekijän Pasi Saukkosen mukaan suomalainen kotouttamisjärjestelmä on maailman huippuluokkaa – paperilla.

”Iso kysymys on, onko sitä koskaan oikeasti pistetty täytäntöön. Monet asiat ovat meillä hyvin, mutta hyviä ideoita ei toteuteta, koska ei ole rahaa.”

Moitteita Saukkonen antaa kotouttamisjärjestelmän monimutkaisuudesta ja byrokraattisuudesta.

”Näin pienessä maassa ja näin pienillä maahanmuuttajamäärillä järjestelmän pitäisi olla hallinnollisesti huomattavasti suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi. Nyt kokonaisuus on sekava ja monimutkainen.”

Pitkät jonot kielikursseille jakavat maahantulijat niihin, joilla on osaamista ja resursseja hankkia itse tarvittava kielitaito, ja niihin, joilla sitä ei ole.

Akateemisesti koulutettu, sujuvasti englantia puhuva Siniranta kuuluu edellisiin. Kuukausien tuloksettoman jonottamisen jälkeen hän hankkiutui lopulta maksulliselle suomen kielen kurssille.

Ensimmäisen työpaikkansa Suomessa Siniranta sai kaverin kaverin ravintolan keittiöstä äitiysloman sijaisena.

”Sosiaaliset verkostot ovat äärimmäisen tärkeitä työllistymisen kannalta”, Saukkonen sanoo. ”Muodollisesti meillä on sellaiset työmarkkinat, että työpaikat tulevat avoimeen hakuun ja niitä haetaan, mutta todellisuudessa selvästi alle puolet liikkumisesta työmarkkinoilla tapahtuu näin.”

Harjoittelun kautta töihin

Sinirannan pääsy vakituiseksi työntekijäksi Ateneumin asiakaspalveluun ei käynyt käden käänteessä. Ravintolapätkän jälkeen hän jäi äitiyslomalle, eikä kaksi vuotta kotona lapsen kanssa tehnyt hyvää työnhakijan itsetunnolle.

”Aloin olla jo paniikissa, sillä halusin töitä. Työnhaku kuitenkin pelotti. Näin vain naapureita hiekkalaatikolla, eikä suomenkielentaitoni ollut hyvä.”

Kunnes TE-toimisto yllättäen lähestyi Sinirantaa kirjeellä. Hänet oli valittu puolen vuoden intensiiviselle työllistymiskurssille, joka alkaisi kahden viikon kuluttua.

”Olin kai ollut jossain jonossa. Onneksi saimme lapselle nopeasti hoitopaikan.”

Kurssi osoittautui onnenpotkuksi. Opettajan johdolla keskusteltiin suomalaisesta työkulttuurista, hiottiin CV:tä, parannettiin kielitaitoa ja etsittiin kurssiin kuuluvaa harjoittelupaikkaa.

”En olisi millään uskaltanut kysyä harjoittelupaikkaa Ateneumista, minne kaikkein eniten halusin, mutta opettaja oli uskomattoman kannustava ja patisti minua hakemaan. Kun minun piti soittaa sinne ja puhua puhelimessa suomea, jännitin niin että tärisin ja hikoilin.”

Paikka järjestyi, mutta ei aivan sieltä minne Siniranta olisi halunnut.

”Itkin kun soitin äidille. Kaikkien näiden opiskeluvuosien jälkeen päädyn myymään lippuja!”

Jälkikäteen ensireaktio naurattaa.

”Innostuin työstä nopeasti, työyhteisö oli ihana, pomoni uskoi minuun ja sain pian enemmän vastuuta.”

Harjoittelun jälkeen Siniranta sai jatkopestin kiireapulaisena, sitten tuntityöläisenä ja lopulta vakinaisena. Työ sisältää näyttelyvalvontaa, asiakkaiden neuvomista, lipunmyyntiä ja museokaupassa työskentelyä. Vaikka Siniranta on tällä hetkellä tyytyväinen työhönsä, tulevaisuus mietityttää.

”Olen unelmapaikassani, taidemuseossa, tämä on hieno mahdollisuus minulle nyt. Mutta tulevaisuudessa haluaisin voida käyttää ammattitaitoani taiteeseen, esimerkiksi oppaana.”

Kotouttamistoimia ei seurata riittävästi

Vaikka työllistämiskurssi poiki Sinirannalle vakinaisen työn, koko ryhmästä vain pari muuta työllistyi. Miten hyvin työllistämistoimet yleensä tehoavat, siihen tutkija Saukkonen ei osaa vastata. Sitä ei nimittäin seurata riittävän tarkasti.

”Yksi ongelma on, että siitä miten kotouttamistoimia kenellekin kohdennetaan, ei ole olemassa kovin tarkkaa numeerista tietoa. Lisäksi seurantajärjestelmä on heikko.”

Laajemmassa mittakaavassa ongelmat maahanmuuttajien työllistymisessä johtuvat työmarkkinoiden rakenteesta, Saukkonen sanoo. Suomessa ei ole tarpeeksi töitä, joita voisi tehdä ilman koulutusta ja kielitaitoa.

”Paljon on puhuttu matalapalkkatöiden luomisesta niille, joiden työpanos ei ole tarpeeksi tuottava työmarkkinoille. Mutta tämä on vaikea kysymys. Jos matalapalkkatyö johtaa parempaan työllistymiseen, se on hyväksi. Mutta on epäoikeudenmukaista, jos vain otetaan työpanos maksamatta siitä juuri mitään. Silloin se on riistoa.”

Svetlana Siniranta Ateneumissa

Teksti: Silja Ylitalo

Kuvat: Samuli Siirala

Svetlana SinirantaSuomen kotouttamisjärjestelmä voisi olla erinomainen - jos se otettaisiin kunnolla käyttöön, sanovat tutkija Saukkonen ja ulkomailta Suomeen muuttanut Siniranta.



Kommentit(0)

Lisää kommentti

Kommentointiohje

Julkaisemme lyhyitä, enintään noin 300 sanan pituisia kommentteja, joiden sisältö liittyy kirjoituksen aiheeseen. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tarkistaminen ja julkaisu tapahtuu arkisin virka-aikana. Kommentit julkaistaan joko sellaisenaan tai jätetään julkaisematta, kommentteja ei muokata. Julkaisun jälkeen kommentit listautuvat kirjoituksen alle aikajärjestyksessä.

Julkaisemme asialliset kommentit, jotka eivät riko lakia eivätkä hyviä tapoja. Kommenteissa ei saa esimerkiksi:

  • esittää rasistisia tai asiattomia kommentteja
  • yllyttää väkivaltaan tai rikokseen
  • esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia
  • julkaista toisen yksityisyyttä koskevia tietoja
  • julkaista tekijänoikeuksin suojattua materiaalia
  • linkittää muualla verkossa aineistoon, joka ei tue keskustelun aihetta tai on muuten asiaton
  • markkinoida tai mainostaa
  • massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista. Sivuston ylläpidosta ja kommenttien tarkistuksesta vastaa Opetushallitus, europassi@oph.fi.

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kymmenen miinus viisi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.