Taide korvaa kielen

Kun Maria Baric pääsi Jugoslavian hajoamissotien jälkeen pitkästä aikaa käymään isänsä synnyinmaassa Serbiassa, hän huomasi unohtaneensa toisen kielensä. Nyt Baric vetää taidetyöpajoja maahanmuuttajalapsille.

Eteisessä on sikin sokin Kuoma-talvisaappaita, lenkkareita ja kumisaappaita. Aulassa kaksi poikaa pelaa kimbleä eurolavoista kootulla pöydällä, sohvannurkassa tyttö selaa puhelinta. Käytävälle avautuvassa huoneessa piirretään ja katsotaan animaatioita.

Iltapäivällä kolmen aikaan yhteisötila Me-talo itähelsinkiläisessä Mellunmäen lähiössä on täynnä elämää ja lapsia. Heistä valtaosalla on juuria myös muualla kuin Suomessa.

Maria Baric

Täällä sijaitsee säveltäjä-muusikko ja teatterintekijä Maria Baricin, 32, luotsaaman taideyhdistys Voimauttavan taiteen äärellä ry:n ja teatteriryhmä Maria Baric Companyn toimitilat, Kulttuurikulma Feeniks. Yhdistys järjestää taidetoimintaa lähiöissä ja laitoksissa sekä suunnittelee ja toteuttaa yhteisötaideprojekteja Suomessa ja ulkomailla.

”Meidän mielestä kaikille lapsille ja nuorille pitäisi tarjota mahdollisuuksia taiteen tekemiseen ja kokemiseen. Osallistumismahdollisuudet eivät saisi olla perheen kukkaron pulleudesta kiinni”, Baric sanoo.

Jo ennen muuttamistaan Me-taloon ryhmä on vetänyt musiikkia, nukketeatteria, sirkusta ja muita esittäviä taiteita yhdisteleviä taidetyöpajoja ja esityksiä muun muassa lastenkotilapsille, lähiöiden maahanmuuttajavaltaisille koululuokille ja vastaanottokeskusten ja sairaaloiden lapsille ja nuorille.

”Lapsi, jolle koulu on haastavaa esimerkiksi kielen tai keskittymisvaikeuksien vuoksi, jää helposti muiden jalkoihin tai saattaa leimautua hankalaksi tapaukseksi. Taidetyöpajoissa asioita tehdään toisella tavalla, ja yllättäen nämä samat lapset saattavat olla niitä kaikkein motivoituneimpia ja lahjakkaimpia. Uusien vahvuuksien löytyminen ja se, että lapsi nähdään uudella tavalla, voi olla kolhiintuneelle itsetunnolle tosi iso ja korjaava asia.”

Sodan aikana kieli unohtui

Maria Baricin isä on kotoisin Serbiasta.

”Kun opin puhumaan, opin kaksikieliseksi.”

Suomenkielisessä ympäristössä serbia painui taka-alalle. Lopullisesti kieli unohtui, kun vuonna 1991 alkaneet ja 2000-luvun alkuun asti kestäneet Jugoslavian hajoamissodat katkaisivat käynnit maassa. Vasta aikuisuuden kynnyksellä Baric pääsi uudelleen matkustamaan Serbiaan.

”Se oli jännä tunne: kieli oli tuttu, mutta en muistanut sanoja. Tuntui kotoisalta kuunnella sitä, mutta en ymmärtänyt muiden puheesta mitään.”

Baric uskoo, että juuri kielettömyyden kokemuksen takia hänen on helppo samastua Suomeen muualta tulleisiin lapsiin ja nuoriin.

”Pyrimme mahdollistamaan kommunikaation ilman kieltä. Taiteen keinoin se onnistuu, ja itse tekemällä ja kokemalla myös muisti aktivoituu, mikä auttaa oppimaan sanoja ja kieltä.”

Maria Baric Company kiertää ahkerasti maailmalla. Parin viime vuoden aikana ryhmä on käynyt muun muassa Kuubassa, Puolassa, Italiassa, Virossa, Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Serbiassa ja Länsi-Afrikassa. Matkoilla on syntynyt pitkäaikaisia yhteistyökumppanuuksia.

”Vaikka en puhu afrikkalaisia heimokieliä tai ranskaa tai espanjaa, olemme aina pystyneet kommunikoimaan taiteen kielellä. Meidän esitykset rakentuvat enemmän visuaalisuuden ja musiikin kuin sanojen varaan. Kansainvälisyys on ollut meille tärkeä ja kiinnostava, inspiroiva asia. Oma taiteen tekeminen on suodattunut ja rikastunut monen kulttuurin kautta.”

Suomalaisuus koostuu unelmista

Maria Baric Companylle taiteessa tärkeää on yhteisöllisyys. Ryhmä muistetaan Ave Fenix -tuliteatteriteoksesta, jossa valtava, raudasta hitsattu Feeniks-lintu kohosi palavana ilmaan. Samalla paloivat tuhkaksi yleisöltä kerätyt, sydänlappusiin kirjoitetut surut ja murheet. Teosta on esitetty eri kokoonpanoissa ja paikallisiin oloihin sovellettuna eri maissa ja kaupungeissa.

Maria Baric

”Haluamme tarjota mahdollisimman korkeatasoisen taide-elämyksen, mutta sellaisen jota ei tulla vain katsomaan, vaan myös yhdessä tekemään. Teoksesta muotoutuu osa suurempaa, yhdessä rakennettua kokonaisuutta, johon ihmiset voivat heijastaa omaa kokemusmaailmaansa.”

Tällä hetkellä ryhmällä on työn alla Ave Fenixin temaattinen jatko-osa, Suomi 100 -juhlavuoteen liittyvä yhteisöllinen tulitaideteos, jossa suomalaisuutta rakennetaan erilaisten ihmisten unelmien kautta. Eri ikäisiltä ja taustaisilta ihmisiltä kerätyistä unelmista muodostuu valtava Suomen lippu, joka nousee ilmaan taivaslyhtyjen, kiinalaisissa juhlissa käytettyjen tulilyhtyjen, voimalla.

Toiveiden taivas -nimellä kulkeva teos on saanut inspiraationsa Elias Lönnrotin tavasta kerätä runoja, Baric kertoo.

”Kierrämme kuuntelemassa ja keräämässä unelmia sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden unelmat eivät välttämättä muuten pääse esille, ja jotka eivät ehkä uskalla edes uskoa niihin, kuten haastavista taustoista tulevat lapset. Teos on samalla tutkimusmatka siihen, voiko taiteen keinoin herättää henkiin unelmia ja antaa tarpeeksi voimaa ja uskallusta niiden tavoittelemiseen.”

Herkkuteatteri yhdistää

Työpajatoiminnassaan ryhmä on tehnyt uuden aluevaltauksen, herkkuteatterin. Taustalla on halu saada erilaiset ihmiset kohtaamaan.

”Herkkuteatterityöpajoissa voimme esimerkiksi rakentaa pulla- tai piparitaikinasta nukkeja ja lavasteita, kokonaisen satumaailman, ja lopuksi herkutellaan. Ruoka on hauska ja helposti lähestyttävä elementti. Kun työpaja loppuu, lapset yleensä jatkavat leikkiä, vaikka yhteistä kieltä ei ole.”

Palataan hieman taaksepäin: miten kävi Baricin oman serbiantaidon?

”Kesti jonkin aikaa ennen kuin muistin yhteydet sanojen takana, mutta sitten merkitykset alkoivat palautua.”

Lapsuudesta tuttu kieli tuli takaisin itsestään, kuuntelemalla. Nykyään serbia luistaa Baricilta sujuvasti. Nuoruuden sukulointimatkoilta löytyi nimittäin myös puoliso, Nemanja Stojanovic, joka työskentelee Kulttuurikulma Feeniksissä Baricin työparina.

Teksti: Silja Ylitalo
Kuvat: Samuli Siirala

Maria BaricMaria Baricin lasten taidetyöpajoissa kommunikaatio onnistuu ilman kieltä.

Kommentit(0)

Lisää kommentti

Kommentointiohje

Julkaisemme lyhyitä, enintään noin 300 sanan pituisia kommentteja, joiden sisältö liittyy kirjoituksen aiheeseen. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tarkistaminen ja julkaisu tapahtuu arkisin virka-aikana. Kommentit julkaistaan joko sellaisenaan tai jätetään julkaisematta, kommentteja ei muokata. Julkaisun jälkeen kommentit listautuvat kirjoituksen alle aikajärjestyksessä.

Julkaisemme asialliset kommentit, jotka eivät riko lakia eivätkä hyviä tapoja. Kommenteissa ei saa esimerkiksi:

  • esittää rasistisia tai asiattomia kommentteja
  • yllyttää väkivaltaan tai rikokseen
  • esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia
  • julkaista toisen yksityisyyttä koskevia tietoja
  • julkaista tekijänoikeuksin suojattua materiaalia
  • linkittää muualla verkossa aineistoon, joka ei tue keskustelun aihetta tai on muuten asiaton
  • markkinoida tai mainostaa
  • massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista. Sivuston ylläpidosta ja kommenttien tarkistuksesta vastaa Opetushallitus, europassi@oph.fi.

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on yksi plus kaksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.