Työnhakuprojekti

Kuten niin monet muut ennen minua, havahduin tänä keväänä siihen, että minun pitää löytää itselleni työpaikka. Ihan aikuisten ihmisten työpaikka, sanoisinpa vielä. Pitkittynyt opiskeluaikani yliopiston hellässä huomassa oli päättymässä - halusin tai en - ja minun piti pikkuhiljaa siirtyä aikuisten maailmaan. Opintojen tarjoama peitto, joka oli niin kauan antanut minulle turvaa, repäistäisiin kohta pois. ”Onkohan siellä kylmä?”, pohdin usein miettiessäni työelämää.

Elämäni aikana olen ollut useaan otteeseen kesätöissä, korkeakouluharjoittelussa, vapaaehtoistöissä ja erinäisissä osa-aikaisissa työsuhteissa, mutta varsinainen pitkäaikainen ja kokopäiväinen työsuhde on jäänyt uupumaan minulta. Toisaalta nykymaailma on niin täynnä ärsykkeitä, piipitystä ja tilapäisyyttä, että se saa 09-16 toimistotyöajan tuntumaan melkoiselta utopialta.

Selvää on kuitenkin, että halu löytää työpaikka on hyvin eri asia kuin sen tosiasiallinen nappaaminen. Ei ole mikään salaisuus, että työpaikat ovat nykymaailmassa monesti kiven alla. Monet minua paljon fiksummat, koulutetummat ja kaikin puolin lahjakkaammat ihmiset ovat tällä hetkellä työttöminä. Mikä tekisi minusta erilaisen? Tärkeä huomio on, etten koe ansaitsevani työpaikkaa sen enempää kuin muutkaan. Keksin kuitenkin pari asiaa omassa tilanteessani, jotka voisivat kenties edesauttaa työllistymistäni.

1. Olen valmis muuttamaan melkein minne tahansa mielenkiintoisen työn perässä.
2. Olen joustava työn sisällön suhteen.
3. Olen kielitaitoinen.

Maaria Tirri
Työllistyminen on nykypäivänä harvoin läpihuutojuttu. Se vaatii usein suurta määrää aktiivisuutta, luovuutta, lempeyttä ja sinnikkyyttä. Maaria Tirri on päättänyt tehdä työnhaustaan projektin, jotta se tuntuisi vähän miellyttävämmältä ja selkeämmältä tieltä. Miten hän mahtaa siinä onnistua?Onneksi työnhaun lomassa Maaria Tirri ehtii myös nauttia Suomen kesästä.

Matkan varrella tarttunut elämänkokemus on onneksi tuonut mukanaan myös lisääntynyttä itsetuntemusta. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, mikä motivoi minua. Olen huomannut, että kun teen jostakin suuritöisestä, ahdistavasta ja raskaasta asiasta itselleni selvästi määritellyn projektin, tuntuu se kuin salamaniskusta heti miellyttävämmältä. Joten päätin hyödyntää tätä toimivaksi todettua kaavaa myös työnhaun suhteen: tein työnhaustani projektin. Eräänä huhtikuisena iltapäivänä loin ”Maarian työnhakuprojekti 2016”-kansion koneelleni, lisäsin haettuja paikkoja Excel-taulukkoon, kirjoitin ylös työllistymiseen liittyviä tavoitteita ja kyselin vinkkejä tuttaviltani. Asetin projektille, eli työllistymiselleni, armollisen deadlinen lokakuulle 2016.

Työllistymisprojektini aikana olen esim. käynyt yliopistoni tarjoamassa uraohjauksessa, pyytänyt tuttaviani pitämään silmät auki mielenkiintoisten työpaikkojen varalta ja rutinoitunut etsimään avoinna olevia työpaikkoja. Sen lisäksi olen aktiivisesti ollut yhteydessä minua kiinnostaviin työnantajiin ja lähettänyt heille avoimia hakemuksia. Olen myös liittynyt erilaisiin työnhakuryhmiin ja – verkostoihin. Kaikkein hyödyllisimmäksi on kuitenkin osoittautunut palautteen pyytäminen työnantajilta ansioluettelon, hakemuksen ja haastattelun suhteen. Olen niiden pohjalta saanut vahvistusta hyville puolilleni työnhakijana ja vastavuoroisesti ehdotuksia joidenkin yksityiskohtien ja ilmaisutapojen muuttamiselle.

Kuluneen kevään ja kesän aikana olen hakenut yhteensä 46 työpaikkaa. Onko napannut? No ei. Työpaikkaa en ole saanut, mutta senkin edestä olen saanut hyvää palautetta, pari haastattelukutsua ja useita pahoitteluja huonosta taloudellisesta tilanteesta. ”Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”-viestit ovat tulleet harmillisen tutuksi. Mutta löytyy niitä pahempiakin asioita kuin olla osa suurta kuolevaisten yhteisöä, joka ei työllisty silmänräpäyksessä. Ellei muuta, se kasvattaa ainakin inhimillisyyttä, yhteenkuuluvuutta, empatiaa ja lempeyttä.

Ja eiköhän se työpaikkakin sieltä joskus tule – ja siihen saakka voin paukuttaa Exceliin uusia merkintöjä. Entä sitten se yliopisto-opintojen tarjoama turvapeite, joka kohta revitään pois päältäni? Luulisin, että ihmisolento karaistuu suhteellisen nopeasti siihen ulkomaailman kylmyyteen. Ja kohtapuolinhan se selviää.

Maaria Tirri on Europassin sisällöntuottaja.

Teksti ja kuva: Maaria Tirri

Maaria TirriTyöllistyminen on nykypäivänä harvoin läpihuutojuttu. Maaria Tirri on päättänyt tehdä työnhaustaan selkeyden vuoksi projektin. Miten hän mahtaa siinä onnistua?


Kommentit(0)

Lisää kommentti

Kommentointiohje

Julkaisemme lyhyitä, enintään noin 300 sanan pituisia kommentteja, joiden sisältö liittyy kirjoituksen aiheeseen. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tarkistaminen ja julkaisu tapahtuu arkisin virka-aikana. Kommentit julkaistaan joko sellaisenaan tai jätetään julkaisematta, kommentteja ei muokata. Julkaisun jälkeen kommentit listautuvat kirjoituksen alle aikajärjestyksessä.

Julkaisemme asialliset kommentit, jotka eivät riko lakia eivätkä hyviä tapoja. Kommenteissa ei saa esimerkiksi:

  • esittää rasistisia tai asiattomia kommentteja
  • yllyttää väkivaltaan tai rikokseen
  • esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia
  • julkaista toisen yksityisyyttä koskevia tietoja
  • julkaista tekijänoikeuksin suojattua materiaalia
  • linkittää muualla verkossa aineistoon, joka ei tue keskustelun aihetta tai on muuten asiaton
  • markkinoida tai mainostaa
  • massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista. Sivuston ylläpidosta ja kommenttien tarkistuksesta vastaa Opetushallitus, europassi@oph.fi.

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on seitsemän miinus viisi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.
Kommentin lähettäminen edellyttää selaimen evästeiden sallimisen. Evästeet voi sallia selaimen asetuksista.