Harjoittelijana Suomen pysyvässä edustustossa Unescossa

Diplomatiasta nopeisiin käänteisiin

Vietin viime kesän Pariisissa korkeakouluharjoittelijana Suomen pysyvässä Unesco-edustustossa. Kyseinen harjoittelujakso paljastui yhdeksi elämäni opettavaisimmista kokemuksista.

Olin halunnut tutustua Unescoon, eli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestöön, jo monen monta vuotta. Perussääntönsä mukaisesti Unescon tehtävänä on myötävaikuttaa rauhan rakentamiseen, köyhyyden vähentämiseen, kestävään kehitykseen ja kulttuurienväliseen dialogiin edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen, kulttuurin ja viestinnän avulla. Tällä YK:n alaisella erityisjärjestöllä on 195 jäsenvaltiota, joista Suomi on yksi. Viimeistelen ranskan kielen ja kirjallisuuden opintojani Åbo Akademin yliopistossa, joten Unescon päämaja Ranskan pääkaupungissa veti minua puoleensa. Harjoittelumahdollisuus Suomen pysyvässä edustustossa Unescossa tuntui mahdollisuudelta, jota ei voi jättää väliin. Joten tartuin mahdollisuuteen kiinni.


Maaria Tirri kokouksessa Unescon päämajassa Pariisissa, Ranskassa.

Helmikuussa 2015 hain ja minut palkattiin puhelinhaastattelun jälkeen Suomen pysyvään Unesco-edustustoon korkeakouluharjoittelijaksi kesäksi 2015. Suomen pysyvä edustusto edustaa Suomen valtiota Unescossa, samalla lailla kuin suurlähetystö edustaa maata toisessa maassa. Unescon toimialalla edustusto palvelee poliittisia päätöksentekijöitä, julkishallintoa ja laajasti suomalaista yhteiskuntaa Suomen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi sekä ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Korkeakouluharjoittelijana Suomen pysyvässä edustustossa Unescossa en joutunut kahvinkeittopuuhiin – vaikka toki tein sitäkin, rakastanhan kahvia. Edustusto on pieni, joten harjoittelijat saavat vastuullisia työtehtäviä. Minun päätehtäväni oli osallistua kokouksiin, seminaareihin ja tiedotustilaisuuksiin Unesco-asioihin liittyen ja raportoida niistä Suomeen. Kirjoitin myös sisältöä edustuston nettisivuille pyydettäessä. Huolehdin myös edustuston sähköpostiliikenteestä, vastaanotin ja lähetin postia ja hoidin muita toimiston juoksevia asioita. Monissa kokouksissa olin Suomen ainoa edustaja, kun taas toisissa saattoi olla useampikin suomalainen diplomaatti ja asiantuntija.

Pidin korkeakouluharjoitteluani hyvin kiehtovana: työtehtäväni olivat hyvin vaihtelevia ja vaativat sekä kykyä työskennellä yhteistyössä monien eri tahojen kanssa että taitoa itsenäiseen työskentelyyn. Pidin erityisesti kokouksista ja seminaareista, joiden aihealueet vaihtelivat kulttuuriperinnön suojelemisesta nuorison radikalisoitumisen ehkäisyyn. Hyvin ajankohtaisia aiheita, toisin sanoen. Kesän aikana opin enemmän koulutus-, kulttuuri- ja tiedesektorista kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Sivuhuomautuksena voin myös mainita, että julkisuuden henkilöitä oli mielenkiintoista nähdä omin silmin. Kesän aikana näin omin silmin esim. Monacon ruhtinas Albertin ja Ranskan ulkoasianministerin Laurent Fabiuksen. Virallisten tapahtumien ohella minua myös kannustettiin menemään taidenäyttelyihin, tanssiesityksiin ja cocktailkutsuille, joita sekä Unesco että pysyvät edustustot järjestivät. Nautin niistä erittäin paljon, osittain siksi, että ne jo itsessään olivat unohtumattomia elämyksiä, mutta myös siksi, että ne tarjosivat mahdollisuuden verkostoitua. Itse asiassa, harjoittelussani pidin melkein kaikkein eniten muiden kanssa kanssakäymisestä. Unescossa olin jatkuvasti tekemisissä niin Unescon sihteeristön, suomalaisten diplomaattien kuin muiden edustustojen henkilökunnankin kanssa. Suomen pysyvässä edustustossa työskentelyä voikin kuvailla sanoen, että siinä on yksi jalka Suomessa ja toinen kansainvälisessä työyhteisössä.

Korkeaharjoittelun vaikein osa oli ymmärtää koukeroisen järjestön kokonaiskuva, sillä Unesco on täynnä tavoitteita, suosituksia, sopimuksia ja julistuksia. Myös ajoittain pitkiksi venyvät työpäivät, tiukat aikataulut, jäykkä byrokratia ja äkilliset käänteet tuntuivat vaikeilta. Sain korkeakouluharjoitteluni aikana pientä palkkaa työpanoksestani. Pariisissa asuminen on äärimmäisen kallista, joten välillä raha-asiat ahdistivat kesän aikana. Suurin osa muista harjoittelijoista ei saanut palkkaa ollenkaan, joten kaikki on suhteellista. Kaiken kaikkiaan korkeakouluharjoitteluni oli pelkkä nopea pintaraapaisu, mutta hyvin kiinnostava, palkitseva ja opettavainen sellainen. Palaisin sinne mielelläni takaisin syventymään asioihin paremmin.

Mitä onnistunut harjoittelujakso mielestäni sitten vaatii?

Rakkauteni kieliä kohtaan osoittautui ainakin hyvin hyödylliseksi. Työssä tarvitaan suomea, englantia, ruotsia ja ranskaa. Muista kielistä on hyötyä. Kokousten aikana simultaanitulkkausta on tarjolla, ja olinkin joka kerta hämmästynyt tulkkien uskomattomista taidoista. Kielivaatimusten lisäksi Suomen pysyvä edustusto Unescossa arvostaa eittämättä yksilöitä, jotka ovat kiinnostuneita tekemään töitä kansainvälisessä työyhteisössä laajojen työtehtävien parissa koulutuksen, kulttuurin ja tieteen aloilla. Lisäksi avoin ja joustava luonne yhdistettynä haluun oppia uutta on ehdottomasti hyödyllinen. Voisitko se olla sinä, rakas lukija?

Arvostan suuresti sitä, että sain olla töissä – joskin ainoastaan pienen aikaa – järjestössä, joka pyrkii parantamaan maailmaa. Yksi Unescon suurimmista tavoitteista on rakentaa rauhaa maailmaan. Sitä jos mitä tarvitaan nyky-yhteiskunnassa.

Teksti: Maaria Tirri

Valokuva: Jussi Nuorteva

Maaria Tirri on sisällöntuottaja Europassille